Historia

Itämaisten mattojen nimitys ilmaisee, että on kysymys itämailta toisin sanoen Persiasta (nyk. Iran), Turkista, Kaukasukselta sekä Keski- tai Etelä-Aasiasta lähtöisin olevista matoista. Mattoihin liitetään myös sana aito, joka viittaa siihen, että matot ovat käsinsolmittuja ja materiaalit luonnonmateriaaleja, villaa, silkkiä, puuvillaa joskus hamppua tai pellavaa. Itämainen matto ei ole ainoastaan käyttöesine, vaan sillä on myös taideteollinen merkitys.

Mattojen historia ulottuu vuosituhansia taaksepäin. Vuonna 1949 löydetty Pazyryk-matto, joka oli säilynyt yli 2500 vuotta kiinnijäätyneessä haudassa osoittaa että, jo silloin oli olemassa pitkälle kehittynyt käsityötaito. Milloin ja missä mattoja on ensiksi alettu valmistaa, ei ole tarkoin tiedossa, ehkä se on tapahtunut eri paikoissa suunnilleen samoihin aikoihin, ensimmäiset matot olivat kaiketi ruokomattoja tai eläinten nahkoja, joiden tehtävä oli estää kylmän pääsyä asumuksiin.

Europpaan matot kulkivat hitaasti, ensin kirkkojen alttareille ja hoveihin. Turkkilaisten mattojen tiedetään kulkeutuneen 1300-luvulla välimeren maihin, sen paljastavat myös sen ajan maalaukset. Persialaiset matot löysivät tiensä Eurooppaan vasta 1600-luvulla ja yhdeksännentoista vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla teollistumisen myötä vaurastunut porvarisluokka alkoi koristaa kotejaan itämaisilla matoilla. Niistä tuli jopa elintason symboli.

Itämaisia mattoja valmistetaan mattokutomoissa, kodeissa tai vaikkapa paimentolaistelttojen edustalla. Mattokutomoissa valmistettavat ns. kaupunkimatot ovat tarkasti taiteilijoiden millimetripaperille piirrettyjen mallien mukaan solmittuja, niiden tiheys, värit ja materiaalien menekki ovat etukäteen määritelty. Matoista tulee suorempia ja niissä on vähemmän värieroja, ns. abrash-ilmiöitä. Kodeissa tai paimentolaisten teltoissa solmituissa matoissa näkyy enemmän käsityön jälki, kuviot eivät ole välttämättä symmetrisiä, tai jonkun villan väri on loppunut kesken ja on korvattu toisella värillä. Matoista löytyy myös enemmän solmija tunteita, uskomuksia ja toiveita, joita hän esittää symbolein. Mallien ja värien sommittelu on periytynyt äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle.

Nimensä matot saavat solmimispaikan tai paimentolaisheimon mukaan.

Kun lähtee hankkimaan itämaista mattoa, kannattaa ensin huomioida maton ulkonäkö, villanlaatu, solmimistiheys ja verrata näitä seikkoja maton hintaan. Hyvä on myös tarkistaa, ettei matto ole häiritsevän vino eikä se kumpuile. Jos hankkii vanhaa mattoa, on tarkistettava, ettei nukka ole epätasaisesti kulunut, eikä matto ole haurastunut. Tänä päivänä mattoja löytyy monenlaiselle kukkarolle sopivia, valitettavasti vain hintaviidakko suurine alennusprosentteineen aiheuttaa ostajissa epäilyjä maton todellisesta arvosta. Ostajan onkin hyvä verrata mattojen hintoja eri liikkeissä ja opiskella mikä matossa oikein maksaa.

Käsinsolmittujen mattojen hoito on helppoa, ne eivät kaipaa piiskausta eikä rajua ravistelua, viikottainen imurointi ja harjaaminen ylensä riittää. Talvella pakkaslumessa kevyt tamppaaminen nurealta puolelta puhdistaa ja kirkastaa värit, kunhan muistaa pitää mattoa kylmässä ennen lumelle panoa. Pesua matto kaipaa vain harvoin.

Lopuksi lainaan erästä mattokauppiasta: Sinun tarvitsee vain löytää oikea matto oikeaan tarkoituseen oikeaan hintaan.....